PELIOPPIMISEN KOKEILU INNOSTI OPPIMAAN ITSE

Viisi tiedemiestä on kaapattu eri yhdysvaltalaisista yliopistoista. Kaappauksen tekijää ei tiedetä eikä  syystä ole selvyyttä.

Tapausta lähdetään selvittämään ”Pentagonissa”. Tehtävää varten koottu kriisiryhmä kokoontuu heti maanantaina. Ensin katsotaan uutislähetys aiheesta. Sen jälkeen ryhmä tapaa CIA:n analyytikon, joka raportoi tapauksesta tarkemmin.

Kokonaiskuva selkenee asteittain. Tarkasti suunnitellun kaappauksen takana on luultavimmin jokin valtiollinen taho. Kaapatut tiedemiehet ovat kaikki ydinfysiikan asiantuntijaa.

Nyt on tosi kyseessä.

Tai, oikeastaan ei ole: kyseessä on marraskuun lopussa Otavan opistossa järjestetty pelioppimisen kokeilu, Pentagon-roolipeli.

Oppimista pelin sisällä

Yksi Otavan opiston neuvotteluhuoneista toimi pelaamalla oppivan ryhmän keskuksena viikon ajan. Itse kriisiryhmä koostui 17–35-vuotiaista opiskelijoista.

Oppilaat eläytyivät peliin maanantaista perjantaihin. Heidän tehtävään oli saada selville kaappauksen tekijät ja toimia viranomaisten apuna viikon ajan. Pelinjohto piti huolen siitä, että juoni kulki eteenpäin. Oppilaat taas saivat kutsua avukseen asiantuntijoita kertomaan esimerkiksi Pohjois-Korean geopoliittisesta asemasta. Näitä rooleja vetivät opettajat.

Opetuksen sisältö ei poikennut olennaisesti perinteisen lukion opetussuunnitelman vaatimuksista. Oppiaineet vaihtelivat fysiikasta historiaan ja yhteiskuntaoppiin. Nyt oppiminen tapahtui pelin puitteissa eikä luokassa luennoiden.

Ehkä kiinnostavin kysymys on se, miten pelimuotoinen opetus toimi. Historian ja yhteiskuntaopin asiantuntijana ja pelin suunnittelussa mukana ensimmäistä kertaa ollut Petri Louhivuori kiittelee kokemusta:

– Tässä pääsi eri tavalla opettamaan omaa ainetta. Kyllä tämän tyyppisessä pelissä oppilaat motivoituivat eri lailla. Ehkä opetus jää myös paremmin mieleen, kun mukana on tunnelataus.

Oppilaat halusivat isomman roolin

Pentagon oli kokeilu paitsi oppimistavan myös oppisisältöjen suhteen. Kriisiryhmän viikko ei jakaantunut tarkkarajaisesti kouluviikon tavoin fysiikan tunteihin ja maantietoon, vaan eri oppiaineet tarjosivat tietoaan kokonaisilmiön selvittämiseen. Kuten oikeassa elämässä, ratkaisuun päästään harvoin tukeutumalla vain yhteen oppiaineeseen.

Eri oppiaineiden yhteistyö toi esiin yhden ensi kerralla parannettavista kohdista: Kriisiryhmän tukena olevilla asiantuntijoilla eli opettajilla oli kullakin omat erityisosaamisalueensa. Kriisiryhmä eli oppilaat taas pelasivat rooleitta.

Tähän haluttiin muutosta pelin jälkeisessä palautteessa. Myös oppilaat olisivat halunneet roolit pelisuunnittelija Antti Lepän mukaan:

– Se oli oikeastaan hieno asia. Opiskelijat olisivat tahtoneet tavata etukäteen, jotta voisivat tutustua rooleihinsa ja miettiä mitä kenenkin kannattaa opiskella, hän kertoo ja jatkaa oppilaiden yhteistyöstä:
– Nykyäänhän tehdään harvoin mitään työelämässä vain itsekseen. Jos kriisiryhmässä olisi eri alojen asiantuntijoita, jotka katselisivat asioita omalta kantiltaan, niin se olisi vielä parempi.

Yhteistyökyky on yksi Pentagonissa opituista opetussuunnitelman mukaisista taidoista. Kriisiryhmä oli muun muassa vastuussa tiedonhankinnasta, tiedotteiden laatimisesta ja toimintavaihtoehtojen valitsemisesta.

Ei lainkaan huonoja taitoja vaikkapa työelämää ajatellen.

Kokeilemisen arvoinen

Kaksikko pitää Pentagonia laajemminkin kokeilemisen arvoisena. Mutta miten hyvin sitä voi soveltaa muualla? Eikö jännityselokuvista tuttu kehyskertomus kiinnosta eniten nuoria poikia ja jätä vaikkapa äidinkielestä innostuneet tytöt paitsioon?

– Itse asiassa aktiivisin pelaaja oli tyttö, Leppä vastaa.
– Ylipäätään en usko, että tämä olisi ollut oppilaiden suhteen niin rajoittunutta kuin voisi kuvitella. Oppilaiden ikäerotkin olivat kymmeniä vuosia.

– Ruokailussa yksi poika tuli juttelemaan aiheesta ja kysyi, että miksi pitää aina konfliktitilanteissa vaan laittaa rautaa rajalla, Louhivuori lisää.

Vaikka sotaisa tarina toimi nyt hyvin, ei pelioppiminen ole mitenkään rajattu samankaltaisiin kehyskertomuksiin. Yhtä hyvin voi oppia pelaamalla maanviljelystä tai oikeudenkäynneistä. Leppä kertoo tulevasta oikeussalipelistä ja menneestä pelistä, joka käsitteli kansainvaellusta.

Jos pelaamisen kautta tapahtuvan oppimisen pelit jotain vaativat, niin innostusta. Pentagon toteutettiin yhdessä neuvotteluhuoneessa, jossa oli jonkin verran ylimääräistä tekniikkaa. Pienemmälläkin arsenaalilla onnistuu hyvin, kunhan suunnittelee huolella.

– Kannattaa kokeilla, tulokset on todennäköisesti hyviä, jos vaan löytyy innostuneita ihmisiä. Se vaatii kyllä sen, Leppä rohkaisee.

– Useimpien järjestäjien innostus välittyy pelin kautta opiskelijoihin, Louhivuori summaa.

Teksti: Petri Rautiainen

Author Bio

1 Comment

  1. Pelimies - 19.3.2014

    Terve, pätevä kirjoitus.

Leave a reply